Welly

Näkymä satamasta merenlahdelle, äärimmäisenä oikeassa reunassa Mt Victoria.

Taidan alkaa pitää Wellingtonista ihan todella. Maanantaisen vesisateen ja pilviverhon väistyttyä aamuaurinko kurkisti sisään huoneen ikkunaverhon raosta. Ja miltä maisema näyttikään! Aurinko lämmitti leppeästi kaupungin katuja ja ihmiset hymyilivät tyytyväisinä. Lämpötila oli suunnilleen +20-25C, mutta sopiva merituuli piti hien ja kuumuuden loitolla. Rusketuskin alkaa tarttua.

Muutama (ex-)kiwi.

Ruokakaupassa kävin keskustan toisella laidalla (no, matkaa oli vain 2,5 km) ja matkalla ehdin jutella tässä lähellä asuvan Andrew'n kanssa siitä, miten suomalaiset osaavat puhua englantia ja ruotsiakin vielä. Jääkiekostakin vaihdettiin muutama sana. Kaveria harmitti, kun ei ole oppinut koskaan luistelemaan.

Ennen kauppaan menoa ehdin tehdä alustavan katsauksen Wellingtonin Te Papa-museoon. Valtava rakennus pitää sisällään erilaisia osastoja, esitellen mm. Uuden-Seelannin luonnonhistoriaa, nykypäivää, taidetta ja maori-kulttuuria. Vaihtuvalla osastolla oli lainassa Euroopan vanhojen mestareiden maalauksia. Uudelleen on mentävä - ei sisäänpääsymaksua.

Maori-osaston läpi kiirehtiminen tuntui loukkaukselta heidän perinteitään ja kultturiaan kohtaan, mutta toisella kerralla jään pidemmäksi aikaa. Lupaan sen.

Te Papa- maoriasumuksia upeine puukaiverruksineen.

Iltapäivä meni ruokaa laittaessa ja sitä terassilla nauttiessa. Selvitin myös, mikä eläin aiheuttaa korviahuumaavan ja kaikkialla puiden läheisyydessä kuuluvan sirityksen. Hyönteinen on nimeltään chorus cicada, eli kuorokaskas. Wikipedian mukaan niiden helmikuinen soidinsirinä voi tasoltaan olla lähes kuurouttavaa, eikä siitä oltu tänään paikoitellen kaukana. Yöksi onneksi taukosivat, tosin nyt tuossa aloitti joku yölaulaja oman konserttinsa - taidan sulkea ikkunan, jottei unensaanti häiriinny. Loppun vielä kuva muutamasta veitikasta terassin läheisyydestä.

Näistä kavereista lähtee ääntä - ja paljon.