Männä päivistä

Tässä päivänä muutamana tajusin, että mämmi jää tänä vuonna auttamattomasti väliin, samoin siman siemailu. Ensimmäistä voin syödä pakkasesta vielä elokuussakin, mutta itse tehty sima jäännee ensi vuoteen. Kaikkea ei voi saada.. Pääsiäisestä puheenollen kävimme pitkänä perjantaina jakamassa Arisen porukalla useamman tuhatta cross-buns-pääsiäisleivonnaista kaupungin vuokra-asuntoihin. Vastaanotto oli todella lämmintä..joillekin pullat tulivat jopa ilmeiseen nälkään. Upea päivä, jonka kruunasi pienellä kaveriporukalla tehty vaellus Mt Victorialle siinä yhdeksän aikaan illalla. Taskulamput antoivat valoa kiivetessämme pimeitä polkuja ylös ja näköala öisen Wellingtonin yli oli erittäin sykähdyttävä.

Wellingtonin valomeri pitkän perjantain iltana.

Menneestä viikosta muita kohokohtia: torstaina tuli koettua paikallinen Finnish Sauna. Bongasin kyseisen paikan jo helmikuussa ja nyt, varsin voimakkaan saunakaipuun iskettyä, päätin käydä toteamassa, minkälainen on seelannin poikien käsitys suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan kulmakivestä.

Viihtyisät tilat ja virvoittava uima-allas.

Marssin paikalle siis torstai-iltana, varmistettuani ensin, että torstai on todellakin pyhitetty vain miehille. Paikka oli kaksikerroksisen vanhahkon kivitalon yläkerrassa, muutaman korttelin päässä keskustan isoimmista ostoskaduista. Hintoja ei netissä kerrottu, joten varasin mukaan tukun tuohta (Visa Electroniani ei ihan joka paikassa hyväksytä maksuvälineeksi). "Terve, olen Suomesta ja tulin testaamaan suomalaisen saunanne." Tästäkös vastaava työntekijä ilahtui. Palvelu oli ystävällistä ja rouva kyseli, kuinka pitkään olin ollut Wellingtonissa ja olinko opiskelija. Opiskelijan statuksella saunavuoro maksoi 10 dollaria, reilun viisi euroa siis. Ihan sopiva hinta, jos ei joka viikko käy kylpemässä. Oma pyyhe säästi minulle muutaman dollarin.

Ja sitten lyhyt tilojen esittely: pukuhuoneet, lounge (todella mukavat sohvat ja päivän lehdet), pesutilat, pieni uima-allas ja sauna. Ja ihan oikea sauna! Lauteita oli pitkulaisen huoneen molemmilla puolilla neljänteen kerrokseen asti. Ja veden heitto kiukaalle sallittu! Saunan sisustus oli tummennettua puuta savusaunamaiseen tyyliin. Todella viihtyisä, ei liian valoisa tai moderni. Ja lämpötila lähempänä 80-astetta. Tiesin heti palaavani tänne uudestaan.

Saunojia oli minun lisäkseni kerrallaan noin neljä tai viisi vanhempaa miestä, jotka maata pötköttivät lauteilla ja vilvoittelutilassa kymmeniä minuutteja sanomatta sanaakaan. Jotenkin tuntui tutulta se hiljaisuus, mutta nämä asiakkaat varmasti arvostivat hiljaisuutta, kun olivat tästä huvista maksaneetkin. Löylynheittokulttuuria ei oikein harrastettu. Itse kävin lisäämässä vettä kiukaalle, kun tuntui lämpö loppuvan muutamaan otteeseen. Asiakkaita kehotettiin verhoutumaan pyyhkeeseen "muiden käyttäjien mukavuudeksi" - tämän lisäksi huvituin muutamista saunomista koskevista turvallisuusohjeista. Yhtä kaikki, kävin useita kertoja löylyn lämmössä ja altaassa ja nautin joka hetkestä. Todella rentouttava kokemus. Ensi kerralla täytyy ottaa joku kaveri mukaan. Lähtiessäni kehuin vielä henkilökunnalle, että teillä todella on oikea suomalainen sauna. Kehut kelpasivat ja rouva kertoi Wellingtonin suomalaisten käyvän heillä silloin tällöin isommalla porukalla ystävineen. Vuokraavat kuulemma saunan omaan käyttöönsä. Mihinkäs sitä suomalainen saunan kaipuusta pääsee.

Mainos piti kutinsa - suomalainen sauna todellakin.

Pääsiäisen jälkeinen ohjelma on vielä auki. Maanantaina vietetään Anzac-päivää Uuden-Seelannin ja Australian ensimmäiseen maailmansotaan osallistumisen muistoksi. Se täytynee kokea tässä Wellingtonissa. Lisäksi illalla on luvassa tärkeä futismatsi. Loppuviikon osalta mahdollisuuksia on niin lukuisia, että vähän hirvittää - autoa en ainakaan uskalla vuokrata yhdeksi viikoksi. Mukava olisi ainakin ensin totutella tähän väärään ajotapaan. Ehkäpä hyppään Interislander-lautalle ja suuntaan Eteläsaarelle viikoksi tai sitten otan pohjoiseen suuntaavan junan. Ken tietää.. Pidän itsestäni ääntä tuonnempana.

Äärimmäisen hyvää pääsiäisen aikaa - olette mielessäni, ystävät ja kylänmiehet!

Perspektiiviä

Tänään tuli kuluneeksi aikalailla pari kuukautta siitä, kun kone laskeutui Sydneyn lentokentälle ja seikkailu varsinaisesti alkoi. Rahat ovat hyvin riittäneet (kiitos, KELA) ja opinnot etenevät mainiosti (kiitos, Suomen tasokas englanninopetus). Ensimmäinen essee on saatu takaisin todella hyvin arvosanoin..mutta taitaa olla koko yliopistohistoriani ensimmäinen numerolla arvosteltu kirjallinen tuotos. Kuulumisista lyhyesti: viikonloppuna nautin hehkuvasta auringosta, 4-2 -voitosta futiskentällä ja vapaa-ajasta kavereiden kanssa (ei esseitä työn alla!). Mutta tämän päivityksen sisältönä on enimmäkseen reflektoida tätä kulunutta aikaa, pientä kahden kuukauden jälkipyykkiä siis.

Wellington lyhyesti: todella upea ja vehreä kaupunki meren lähellä. En ihmettele ollenkaan, että tätä paikkaa niin suositellaan kaikissa Uuden-Seelannin matkaoppaissa. Toisaalta: paikka paikoin Suomen kaupunkeihin verrattuna roskaaminen ja rakennusten kunnossapito on räikeän ikävällä tasolla. Rikkinäisiä pulloja saa tavan takaa väistellä myös ihan keskustassa. 

Opetus yliopistolla on näillä kolmella kurssilla varsin tasokasta. Erinomaista on, että kurssien sisältö on suunnattu suoraan koulu-, ja opiskelumaailmaan. Vaan kun Jyväskylässä tilanne on se, että lähes kaikki kasvatustieteen luennoilla istuvat aikovat isona opettajiksi (luokan-, aineen- ja erityisopettajat sekä varhaiskasvattajat), kerrataan täällä kolmannen vuoden kursseilla joskus aivan perusasioita (lyhyesti, tosin). Eivätpä ainakaan oleta opiskelijoilta automaattisesti tiettyä tietotasoa..mutta kuitenkin. Itsenäiseen tekemiseen ja "kysy, jos on kysyttävää"-toimintatapaan tottuneena näillä kursseilla on pidetty myös huolta siitä, että kaikki tietävät mitä heiltä odotetaan. Esseiden kirjoittamisesta ja kirjallisuuskatsauksista on annettu todella seikkaperäiset ohjeet ja opettajat laittavat muistusviestejä tiheään tahtiin. "Just a reminder that your task for this week is."

WGTN

En ole aikaisemmin elänyt elämää yhdessä näin monen eri taustoista tulevan ihmisen kanssa. Tuntuu välillä jopa nololta myöntää, että Suomessa lähes kaikki ystävät ja kaverini ovat suomalaisten vanhempien ja isovanhempien ja isoisovanhempien jälkeläisiä. Uuteen-Seelantiin verrattavaa etnistä rikkautta ei meillä ole. Vaan täällä on - siitä pitän. Jos vähän listaa, niin kaveripiirini taustoista löytyy sellaisia maita kuin Sri Lanka, Singapore, Samoa, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Australia, Hong Kong, Indonesia ja Malesia. Näiden lisäksi tietty "paikalliset" kaverit, olivatpa sitten maoreita tai eurooppalaisten jälkeläisiä. Kommunikointi ei ole tuottanut ongelmia. Lähinnä hupaisia kuullunymmärtämisongelmia. Niin, ja paikallinen futisliikkeen myyjä sanoi, että puhun hassusti. Mitä lie tarkoittanut.

Säästä lyhyesti. En kaipaa: pimeitä iltoja, vaakatasossa satavaa vettä (koettu vain kerran..mutta silti) ja välillä rajuksi äityvää tuulta. Jään kaipaamaan: "syksyisiä" +20 asteen aurinkoisia päiviä ja shortsikelejä ja raikasta meri-ilmaa.

Ja opiskelija-asuntolan asukkina elämä on helppoa! Kaikesta näkee, että resurssien puitteissa tarjotaan parasta mahdollista palvelua. Ihan vain pienenä yksityiskohtana se, että kaikki toimistolta saapuvat sähköpostit on osoitettu nimellä "Dear Mikko". Jatkuvasti tulee tietoa, missä mennään, mitä toimistolla tapahtuu ja koska sähkömies tulee lukemaan mittareita. Kymppi arvosanaksi! Ja vuokrakin on kohtuullinen. En tosin tiedä, millaista palvelua kotoisampi KOAS tarjoaa, mutta University Hall ainakin hoitaa homman kotiin ammattitaidolla.

Jätetään jotain ensi kertaankin. Summa summarum: kaksi upeaa kuukautta takana, kolme ja puoli edessä.

Sweet!

Syksyn merkkejä (?)

Säät ovat vähän viilentyneet - siihen malliin että kaverit kommentoivat eilen, että nyt alkaa horrostaminen ja huomasin olevani melkein ainoa, joka käveli kampuksella shortseissa. Intialaispariskunta tuosta toiselta kadulta oli sonnustautunut jo untuvatakkeihin. "Kylmä" on merkitykseltään melko häilyvä, syksyhän täällä kai virallisesti on, kun kellojakin käännettiin, mutta kummasti vaan pysyvät lehdet puussa eivätkä linnut kokoonnu muuttoparviin. Mutta totta on, että kylmä tulee, kun eristyksistä ei ole taloissa tietoakaan. Onneksi kävivät tekniikan pojat asentamassa uuden lämpöpatterin.

Viime viikon tiistaina iski yllättäen vatsatauti, jota kesti kuitenkin vain 24 tuntia. En kuollaksenikaan keksi, mistä pöpö olisi voinut tulla. Mutta enpä jää sitä kaipaamaankaan. Comptonin Vicki (tämä yhteityöprofessorini) lykkäsi puolestaan flunssansa takia tapaamisemme ensi viikolle. Ehdinpä perehtyä sitä ennen paikalliseen teknisen työn filosofiaan ja opetusmenetelmiin - sain Vickiltä kohtuullisen hyvän paketin sähköistä luettavaa. Technology education in New Zealand - ya!

Hei! Voitettiinpa kauden ensimmäinen peli lauantaina! Meitä Arise Unitedin porukkaa oli tukemassa erästä toista joukkuetta. Division 18 vs. Whanui päättyi 2-1. Vähän hain paikkaani vielä puolustuslinjassa, vaan onneksi oli pari kokeneempaa kaveria neuvomassa. UniHall-tiimin kanssa päädyttiin puolestaan päinvastaisiin numeroihin sunnuntaina. Mutta ah, että oli ensimmäinen voitto sen joukkueen kanssa lähellä! Joukkuekuva tässä alla. 

University Hall - 2011

Mitäs muuta näin päälimmäisinä...tosiaan! Kaikki isommat esseet on nyt työstetty alta pois. Tulossa on muutama esitelmä ja lyhyempää kirjallisuuskatsausta, mutta nekin vasta loman jälkeen. Niin, täällä siis alkaa kahden viikon mittainen mid-semester break muutaman viikon päästä, pääsiäisen jälkeen. Hyvä mahdollisuus käydä jossain KAUEMPANA! Tiedä, mistä sitä itsensä vielä löytää.

Huomisiltana pidetään Interhall Quiz, jonne lyöttäydyin mukaan asuntolaani edustamaan. Tiedossa yleistiedon tenttausta ainakin, ehkä jotain yllätyksellisempääkin. Tavattiin tuossa iltapäivällä joukkueen kanssa (yht. 8 henkeä, mm. Intia, Irlanti ja Uusi-Seelanti edustettuina), moniosaajia löytyy porukasta ja ehkä omista Trivial Pursuit-tiedoistakin saattaa jotain hyötyä olla. Opehan tietää kaiken, eikö? Vaan ei nuolaista ennen kuin jäätelö on jo sylissä. Siihen asti:

Cheers!

- -
Jäätiinpä sitten kolmannelle sijalle visailussa. Mahottoman tiukkoja kysymyksiä tiede-osiossa! Paikallisetkaan eivät tienneet, mitä jotkut kysymykset tarkoittivat. Onnistuin auttamaan joukkuettamme mm. muistamalla Mikki Hiiren alkuperäisen nimen (Mortimer), vaan toisaalta harmittaa, etten tunnistanut Grönlannin lippua, taikka muistanut, koska lumilautailu hyväksyttiin olympialajiksi. Hard luck! Mutta niinhän se menee, että yhdessä upotaan tai kellutaan. Tällaisen yhteispotretin saimme sommiteltua ennen kisan alkua (huom. tunnelmat olivat vielä korkealla tässä vaiheessa). Go University Hall All Stars!

Muutama tiukka kysymys illan kattauksesta:

Kuinka monta Oscar-pystiä Steven Spielberg on voittanut?

4.

Mikä on maailman pisimpään pyörinyt näytelmä?

Agatha Christien The Mousetrap.

Mistä löytyy Mount Whitneyn vuoristoalue?

Kaliforniasta.

Minkä niminen on maailman vanhin romaani?

Genjin tarina - Genji monogatari (Japani, 1000 jKr).

Että näissä merkeissä - hyvää yötä!