Perspektiiviä

Tänään tuli kuluneeksi aikalailla pari kuukautta siitä, kun kone laskeutui Sydneyn lentokentälle ja seikkailu varsinaisesti alkoi. Rahat ovat hyvin riittäneet (kiitos, KELA) ja opinnot etenevät mainiosti (kiitos, Suomen tasokas englanninopetus). Ensimmäinen essee on saatu takaisin todella hyvin arvosanoin..mutta taitaa olla koko yliopistohistoriani ensimmäinen numerolla arvosteltu kirjallinen tuotos. Kuulumisista lyhyesti: viikonloppuna nautin hehkuvasta auringosta, 4-2 -voitosta futiskentällä ja vapaa-ajasta kavereiden kanssa (ei esseitä työn alla!). Mutta tämän päivityksen sisältönä on enimmäkseen reflektoida tätä kulunutta aikaa, pientä kahden kuukauden jälkipyykkiä siis.

Wellington lyhyesti: todella upea ja vehreä kaupunki meren lähellä. En ihmettele ollenkaan, että tätä paikkaa niin suositellaan kaikissa Uuden-Seelannin matkaoppaissa. Toisaalta: paikka paikoin Suomen kaupunkeihin verrattuna roskaaminen ja rakennusten kunnossapito on räikeän ikävällä tasolla. Rikkinäisiä pulloja saa tavan takaa väistellä myös ihan keskustassa. 

Opetus yliopistolla on näillä kolmella kurssilla varsin tasokasta. Erinomaista on, että kurssien sisältö on suunnattu suoraan koulu-, ja opiskelumaailmaan. Vaan kun Jyväskylässä tilanne on se, että lähes kaikki kasvatustieteen luennoilla istuvat aikovat isona opettajiksi (luokan-, aineen- ja erityisopettajat sekä varhaiskasvattajat), kerrataan täällä kolmannen vuoden kursseilla joskus aivan perusasioita (lyhyesti, tosin). Eivätpä ainakaan oleta opiskelijoilta automaattisesti tiettyä tietotasoa..mutta kuitenkin. Itsenäiseen tekemiseen ja "kysy, jos on kysyttävää"-toimintatapaan tottuneena näillä kursseilla on pidetty myös huolta siitä, että kaikki tietävät mitä heiltä odotetaan. Esseiden kirjoittamisesta ja kirjallisuuskatsauksista on annettu todella seikkaperäiset ohjeet ja opettajat laittavat muistusviestejä tiheään tahtiin. "Just a reminder that your task for this week is."

WGTN

En ole aikaisemmin elänyt elämää yhdessä näin monen eri taustoista tulevan ihmisen kanssa. Tuntuu välillä jopa nololta myöntää, että Suomessa lähes kaikki ystävät ja kaverini ovat suomalaisten vanhempien ja isovanhempien ja isoisovanhempien jälkeläisiä. Uuteen-Seelantiin verrattavaa etnistä rikkautta ei meillä ole. Vaan täällä on - siitä pitän. Jos vähän listaa, niin kaveripiirini taustoista löytyy sellaisia maita kuin Sri Lanka, Singapore, Samoa, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Australia, Hong Kong, Indonesia ja Malesia. Näiden lisäksi tietty "paikalliset" kaverit, olivatpa sitten maoreita tai eurooppalaisten jälkeläisiä. Kommunikointi ei ole tuottanut ongelmia. Lähinnä hupaisia kuullunymmärtämisongelmia. Niin, ja paikallinen futisliikkeen myyjä sanoi, että puhun hassusti. Mitä lie tarkoittanut.

Säästä lyhyesti. En kaipaa: pimeitä iltoja, vaakatasossa satavaa vettä (koettu vain kerran..mutta silti) ja välillä rajuksi äityvää tuulta. Jään kaipaamaan: "syksyisiä" +20 asteen aurinkoisia päiviä ja shortsikelejä ja raikasta meri-ilmaa.

Ja opiskelija-asuntolan asukkina elämä on helppoa! Kaikesta näkee, että resurssien puitteissa tarjotaan parasta mahdollista palvelua. Ihan vain pienenä yksityiskohtana se, että kaikki toimistolta saapuvat sähköpostit on osoitettu nimellä "Dear Mikko". Jatkuvasti tulee tietoa, missä mennään, mitä toimistolla tapahtuu ja koska sähkömies tulee lukemaan mittareita. Kymppi arvosanaksi! Ja vuokrakin on kohtuullinen. En tosin tiedä, millaista palvelua kotoisampi KOAS tarjoaa, mutta University Hall ainakin hoitaa homman kotiin ammattitaidolla.

Jätetään jotain ensi kertaankin. Summa summarum: kaksi upeaa kuukautta takana, kolme ja puoli edessä.

Sweet!