Tour de South

Ja täällä sitä ollaan, syvässä etelässä jo kolmatta viikkoa. Syvimmät pahoitteluni siitä, etten ole päivittänyt blogiosastoa sitten, ehh, viimeksi, mutta syynä on se, että hostellien koneilla istuskelu maksaa rahaa, ja tästä syystä johtuen olenkin useinmiten tyytynyt vain laittamaan nopeat sähköpostiterveiset tai facebook-päivitykset. 

Pidempää matkaraporttia saatte odotella vielä muutaman päivän, sillä palaan Wellingtoniin ylihuomenna torstaina ja saan silloin mahdollisuuden kirjoitella pidempiä juttuja ja ladata kuvamateriaalia eetteriin. Mutta lyhyesti - matkallani olen nähnyt&tehnyt mm. seuraavaa:

Kaikoura - rantakallioilla käyskentelyä ja merieläinten ihmettelyä, tiedän nyt myös sen, miltä tuntuu olla ainoa reppumatkaaja kokonaisessa hostellissa.
Christchurch - paikallisten siskojen ja veljien tapaamista (Arise-church) ja järistystuhojen ihmettelyä. Chch jäi taakse samana aamuna, kun viimeisin iso jälkijäristys iski.
Lake Tekapo - turkoosi järvi, vuoret, eteläinen tähtitaivas - bliss.
Wanaka - vuoria ilman lunta, komea syysmaisemaa ja tervehenkistä ulkoilua + kaksi erinomaista liftauskyytiä.
Queenstown - vierailuja kouluun ja LOTR-kuvauspaikoille, synttärikakun nauttimista (reilusti myöhässä, tosin) ja mukavaa hostellielämää. Ja taas liftattiin.
Te Anau - Fiordlandin kansallispuisto = kauneutta ja jylhyyttä ihmismielelle vaikeasti kuvailtavassa muodossa. Pala sydäntäni jäi tänne.
Stewart Island - pakko päästä uudelleen.

Näissä merkeissä siis. Kuvia on tullut otettua jokunen ja ehkä joku teistä on postikortinkin saanut laatikkoonsa kannettuna. Teille, joita en ole ehtinyt tai muistanut muistaa korteitse: voitte olla varmoja, että olette olleet ajatuksissani, kun olen viettänyt öita retkeilymajoissa tulta tuijottaen ja yöeläinten ääniä kuunnellen. Kiitos teille kaikille mukanaelämisestä ja hei, Suomen kesä on nyt kauneimmillaan, joten NAUTTIKAA! Koetan olla mukana kuvioissa taas ensi vuonna..

(pahoitteluni, jos teksti vaihtaa hassusti fonttia tms.)

**********************
Päivitys!
Laitoin jonkun verran kuvia esille, käykää katsomassa niitä täältä, olkaa niin hyvät.

Viimeinen kuukausi

..lähti käyntiin. Kaksijakoiset tunnelmat kieltämättä. Toinen puoli tahtoisi nähdä lisää Uutta-Seelantia ja syventyä paikalliseen elämään (ystävät seurakunnasta maanittelevat jatkuvasti jäämään!) ja se toinen puolisko kaipaa jo kovasti Suomeen. Vaan tehtävä on mitä tehdä täytyy, nautitaan tästä viimeisestä annetusta mahdollisuudesta kaikin keinoin ja täysin rinnoin. Eteläsaaren reissu vol. 2 alkaa näillä näkymin torstaiaamuna. Ensin lautalla Pictoniin ja sieltä merelliseen Kaikouraan. Viikonlopuksi olisi tähtäimessä Christchurch - laitoin jo muutamalle kaverin kaverille viestiä, että mikä mahtaa olla kaupungin hostellitilanne. Siitä eteenpäin onkin matkaohjelma avoin.

Viime viikonlopun nautin elämästä El Rancho-leirikeskuksessa noin tunnin ajomatkan päässä Wellingtonista. Täydellinen viikonloppu mahtavassa yhteydessä ihmisten ja Luojan kanssa. Mitäpä siihen muuta lisäämään. Paras leiri - koskaan.

Matkalla leirille - tuolla jossain on Australia.

Joukkueemme Green Soldiers otti ja voitti Tribal wars-mittelön - rajaton riemu!

Sain muutamia tehtäviä jo takaisin tarkastuksesta ja oivallisesti menivät molemmat. Ja jotain jäi päähänkin. Viimeisiä kurssimerkintöjä pitää odotella vielä parin viikon päähän, vaan eihän niillä arvosanoilla ole väliä kasvatustieteen opiskelijalle, eihän? Tärkeintä on oman opettajuuden kehittäminen - sanoo opetussuunnitelma (ja on ihan oikeassa siinä). Oppimisesta puheen ollen,  jos aikataulut osuvat kohdalleen, käyn tutustumassa myös muutamaan kouluun etelänreissun varrella. Saapa vähän syvemmän kuvan opetuksesta ja koulujärjestelmästä muutenkin. Opittavaakin meillä on, sillä Uusi-Seelanti ei ole vertailuissa paljoakaan Suomea jäljessä.

Toivottelin jo viime perjantaina muutamalle kaverille hyvästit ja sain läksiäislahjaksi komean avaimenperän. Nyt on helppo muistaa taakse jääneitä ystäviä ja tätä maata joka kerran kun avaimet käteensä nappaa! Great!  Ai niin, siitä pitikin vielä mainita, että täältä on eräs vaihtarikaverini tulossa Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria vuodeksi. Lupasin hänelle Jyväskylän-matkankin, sillä kaveri on todellinen Alvar Aallon ihailija. Seminaarinmäen kampuksella kelpaakin sitten käydä kävelemässä. Alvarin kädenjälkiä kaikkialla.

Tällaista tällä kertaa. Wellington-TJ taitaa olla 7 ja paljon olisi näkemättä ja tekemättä. Ensi käynnillä sitten? Palaan asiaan täältä pääkaupungista vielä ennen lähtöäni ja varmaan eteläsaareltakin sen mukaan kuin koneella pääsen käymään (tosin voi olla, etten koneelle välitä mennä, vaikka pääsisinkin). Sellaisia lyhyitä päivityksiä on kuitenkin ehkä luvassa. Mutta tähän päätän tänään - ka kite!