Viimeinen kuukausi

..lähti käyntiin. Kaksijakoiset tunnelmat kieltämättä. Toinen puoli tahtoisi nähdä lisää Uutta-Seelantia ja syventyä paikalliseen elämään (ystävät seurakunnasta maanittelevat jatkuvasti jäämään!) ja se toinen puolisko kaipaa jo kovasti Suomeen. Vaan tehtävä on mitä tehdä täytyy, nautitaan tästä viimeisestä annetusta mahdollisuudesta kaikin keinoin ja täysin rinnoin. Eteläsaaren reissu vol. 2 alkaa näillä näkymin torstaiaamuna. Ensin lautalla Pictoniin ja sieltä merelliseen Kaikouraan. Viikonlopuksi olisi tähtäimessä Christchurch - laitoin jo muutamalle kaverin kaverille viestiä, että mikä mahtaa olla kaupungin hostellitilanne. Siitä eteenpäin onkin matkaohjelma avoin.

Viime viikonlopun nautin elämästä El Rancho-leirikeskuksessa noin tunnin ajomatkan päässä Wellingtonista. Täydellinen viikonloppu mahtavassa yhteydessä ihmisten ja Luojan kanssa. Mitäpä siihen muuta lisäämään. Paras leiri - koskaan.

Matkalla leirille - tuolla jossain on Australia.

Joukkueemme Green Soldiers otti ja voitti Tribal wars-mittelön - rajaton riemu!

Sain muutamia tehtäviä jo takaisin tarkastuksesta ja oivallisesti menivät molemmat. Ja jotain jäi päähänkin. Viimeisiä kurssimerkintöjä pitää odotella vielä parin viikon päähän, vaan eihän niillä arvosanoilla ole väliä kasvatustieteen opiskelijalle, eihän? Tärkeintä on oman opettajuuden kehittäminen - sanoo opetussuunnitelma (ja on ihan oikeassa siinä). Oppimisesta puheen ollen,  jos aikataulut osuvat kohdalleen, käyn tutustumassa myös muutamaan kouluun etelänreissun varrella. Saapa vähän syvemmän kuvan opetuksesta ja koulujärjestelmästä muutenkin. Opittavaakin meillä on, sillä Uusi-Seelanti ei ole vertailuissa paljoakaan Suomea jäljessä.

Toivottelin jo viime perjantaina muutamalle kaverille hyvästit ja sain läksiäislahjaksi komean avaimenperän. Nyt on helppo muistaa taakse jääneitä ystäviä ja tätä maata joka kerran kun avaimet käteensä nappaa! Great!  Ai niin, siitä pitikin vielä mainita, että täältä on eräs vaihtarikaverini tulossa Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria vuodeksi. Lupasin hänelle Jyväskylän-matkankin, sillä kaveri on todellinen Alvar Aallon ihailija. Seminaarinmäen kampuksella kelpaakin sitten käydä kävelemässä. Alvarin kädenjälkiä kaikkialla.

Tällaista tällä kertaa. Wellington-TJ taitaa olla 7 ja paljon olisi näkemättä ja tekemättä. Ensi käynnillä sitten? Palaan asiaan täältä pääkaupungista vielä ennen lähtöäni ja varmaan eteläsaareltakin sen mukaan kuin koneella pääsen käymään (tosin voi olla, etten koneelle välitä mennä, vaikka pääsisinkin). Sellaisia lyhyitä päivityksiä on kuitenkin ehkä luvassa. Mutta tähän päätän tänään - ka kite!