Karavaani kulkee..

Ihan iloksenne vielä yksi viimeisistä blogipäivityksistäni täältä matkan varrelta ja kuvien kera – tämän viikon perjantaina ollaankin jo Suomessa. Huh! Vaan on mahdottoman hyvä palata kotiin ja tuntuukin, että reissun pituus oli juuri optimaalinen. Niin paljon on Suomen elokuussa vielä nautittavaa. Mustikkametsät, lakkasuot, järvenselät ja elokuiset kyyhky- ja sorsajahdit. Hyvää kannattaa odottaa. Mutta tosiaan, vielä (ainakin) kerran matkapäiväkirjaa, olkaa hyvät.

Cook-saaret vol 2/2

Menin tätä kirjoittaessa päivistä jo täysin sekaisin, mutta koetan kertoa tapahtumista ainakin aikajärjestyksessä (uskokaa tai älkää, mutta Cook-saarilla aika tuntui välillä täysin pysähtyneen). Muutamassa päivässä ehdin hankkia jo erinomaisen rusketuksen ilman nahan sen pahempaa palamista, vaikka aurinko lämmittikin saaria talvisesta kulmasta.

Tiare Village Hostel - erinomainen majapaikka.

Help yourself.

Kelit olivat koko reissun ajan lähes parhaat mahdolliset alkuviikosta maanantain sadepäivää lukuun ottamatta, jolloin vuokrasin pyörän ja hurautin saaren toiselle puolelle snorklaamaan (kiitokset välineiden vuokrasta sveitsiläiselle pariskunnalle). Ja merivesihän oli – kirkasta. Ehkä reissun yksi upeimmista hetkistä oli ottaa osaa satojen ja taas satojen eri väristen, kokoisten ja muotoisten kalojen iltapäivään koralliriutalla. Pelkästään henkeä salpaavan monimuotoisen ja runsaan merielämän takia voisin suositella Cook-saaria lomakohteeksi. Pahoitteluni, että matkavarustukseeni ei kuulunut vedenpitävää kameraa. Mutta jos olette nähneet elokuvan Nemoa etsimässä, niin siitä voitte saada hieman osviittaa kalojen paljoudesta.

Lähiranta näytti tältä.

Lisää lähirantaa - the Black Rock

Paikallisella koululla kävin ihmettelemässä teknologiakasvatuksen paikallisia tuulia (muistaakseni) keskiviikkona, iltapäivän vietin rannalla ja postitin hostellille palatessa toiseksi viimeisen nipun postikortteja. Samana iltana hostellin pihapiirissä pyörineistä ainakin kolmesta isosta kukosta se isoin ja ehkä komein (kokovalkea) päätti päivänsä sveitsiläisen kaverin käsissä. Kanat ja kukot ovat saarella vapaata riistaa ja ottamista riittää. Lintuja on varmasti tuhansia ja luonnollinen poistuma on varsin hidasta. Paikalliset ovat luopuneet kanajahdista jo aikoja sitten, kun helpommin metsästettävä purkkiliha (corned beef) saapui markkinoille (tämän teoria kuulin useasta suusta, mutta se ei välttämättä edusta Cook-saarten virallista kantaa). Ainakin yksi kukko vähemmän keskiviikkona ja perjantaina luku väheni toisella.

The Needle saaren halki kulkevalta polulta kuvattuna.

Torstaina edellämainitun koulun palloilusalissa pidettiin Career Expo-tapahtuma, jonne kaikki yläkoululaiset ja lukiolaiset ympäri Cook-saaria saapuivat. Kaukaisimmat oppilaat lensivät pääsaarelle useamman sadan kilometrin päästä etäisiltä pohjoisryhmän saarilta. Kävin itsekin kiertelemässä kojuja (erotuin potentiaalisten jatko-opiskelijoiden joukosta varsin selkeästi ikäni ja ihonvärini puolesta) ja juttelin mm. paikallisten turismin edistämisestä vastaavien ihmisten kanssa (mainitsin, että Suomeen kannattaisi suunnata hieman enemmän huomiota – on niitä kaukomatkailijoita meilläkin, kaikki eivät suuntaa lomallaan Thaimaaseen).

Cook-saarten YWAM-base.

Iltapäivällä auttelin paikallisen Youth With A Mission (YWAM) -keskuksen väkeä keittiössä, sillä torstai-iltana heillä oli valmistumisjuhla opetuslapseuskoulunsa suorittaneen viiden nuoren kunniaksi. Olipa mukava olla mukana juhlimassa ja ruokakin maistui entistä paremmalta, kun oli sitä itse ollut tekemässä.

Hyppään suoraan lauantaihin. Aamupäivällä kiertelin markkinoilla, jotka olivat kuitenkin vetäneet paikalle niin paljon turisteja, että sain tunnelmasta tarpeekseni varsin pian. Iltapäivä menikin sitten lentokentälle lähtöä odotellessa. Paikalliset ystäväni noutivat minut hostellilta ja sain annettua perheen lukuintoiselle pojalle koko reissun mukanani kulkeneen Tatun ja Patun This is Finland-kirjan. Meni ihan oikeaan osoitteeseen. Erinomainen lukupaketti, jos mietitte, miten markkinoida Suomea ulkomaalaisille kavereille/ystäville/bisneskumppaneille. Ihan kenelle vaan.

Kia orana from Muri beach.

Tyyni valtameri jäi taakse mukavissa tunnelmissa. Vaikka vietinkin aikaa Samoalla ja Cook-saarilla yhteensä vain vajaat kolme viikkoa, sain jonkinlaisen käsityksen kulttuurista ja paikallisesta elämänmenosta. Sanalla sanoen se on rentoa - mutta toisaalta vieraanvaraista ja lähimmäiset huomioivaa. Erinomainen yhdistelmä matkailijan kannalta siis. Joten nyt hyvät ihmiset matkakassaa säästämään. Pacific islands are waiting for you!


Los Angeles

(nyt olen taas päivistä perillä, oikein päivämäärien kera)

Sunnuntai 24.7.

Ja taas koneeseen. Yhdeksän ja puolen tunnin ilmalento päättyi enemmän ja vähemmän hyvin nukuttujen yöunien jälkeen LAX:n lentokentälle. Kolmen tunnin aikaero tuli aika mukavasti kuoletettua. Ja sitten tulliin. Ero Cook-saarten tullin ja Yhdysvaltojen välillä oli varsin selkeä. Jenkkilässä ollaan varsin perusteellisia, tahtoivat ottaa oikein sormenjäljet ja valokuvan meikäläisestä. Mikäs siinä.

Kentältä soitin kaverin kaverille, joka tuli minua vastaan bussiasemalla. Oli todella lohdullista saapua näin valtavaan kaupunkiin tietoisena siitä, että vastassa on joku luotettava henkilö, joka tuntee kaupungin (pidetään mielessä se, että tulen kaupungista, jossa on kahdet liikennevalot). Tämä kaveri oli ja on, kuten osasin odottaakin, erinomainen veikko ja lisäksi kutsui minut majoittumaan luonaan. Erinomaista tämäkin (onko tätä sanaa jo käytetty liikaa tässä blogissa?). Kun pääsimme hänen asunnolleen ja pääsimme eroon ylipainoisesta rinkastani, tyydytimme nälkämme Occidental Collegen kampusruokalassa (erinomaista ruokaa ja hyvä valikoima, mutta Ilokiveen verrattuna varsin suolainen hinta). Iltasella ajelimme katselemaan öistä miljoonakaupungin valomerta Griffith Observatorylle. Hirvitti ajatellakin sitä sähkön määrää, mikä päivittäin kuluu pelkästään tässä kylässä. Mutta näkymä oli kieltämättä komea.

Maanantai 25.7.

No, olihan se siellä tämäkin.

Hollywood yhdessä päivässä – been there, done that. Eikä mennyt edes koko päivää. No, käytännössä homma sujui niin, että hyppäsin aamusella bussiin ja maksoin reilun kymmenen kilometrin matkasta $1,50 (vain reilu euro, halpaa!). Suuntana oli siis Hollywood. Aamu- ja iltapäivän aikana ehdin kävellä useamman kilometrin kuuluisaa Walk of Famea, jota koristivat tähtiin kaiverrettujen tuttujen ja vähemmän tuttujen kuuluisuuksien nimet. Aikaa kulutin myös Kiinalaisen teatterin tuntumassa (satojen muiden turistien kanssa), jotka tahtoivat napata kuvan näiden samaisten julkkisten sementtiin painamista käden ja jalanjäljistä.

Toki Hollywoodissa saisi vietettyä vaikka kokonaisen viikon (ja tuhansia dollareita) kiertämällä museoita, vahakabinetteja, ja matkamuistoliikkeitä, mutta minulle tämä yksi päivä riitti oikein hyvin. Niin ja Hollywoodin jälkeen voisi tietty suunnata kuuluisalle Beverly Hillsin asuntoalueelle vaikkapa Johnny Deppin lukaalin edustalle portin taakse ihmettelemään, että kas, Johnnylla näyttääkin olevan nurmikko hyvässä kunnossa ja verhot ikkunassa. Ei kiitos meikäläiselle. Eläkööt elämäänsä.

Kiinalaista elokuvateatteriarkkitehtuuria.

Tarkoitus oli alunperin kokea myös Universal Studios, mutta aika kovasta sisäänpääsymaksusta johtuen jättänen sen väliin. Näin isossa kaupungissa on paljon muutakin nähtävää, mutta useammat kohteet ovat näin lomasesongin aikaan varsin hyvin kansoitettuja. Ja toisaalta, on mukavampi nähdä niitä ”aidompia” kohteita ja paikkoja, jossa paikalliset itse käyvät.

Join us to the dark side!

Voi olla, että ehdin vielä päivittää blogia muutaman kerran ennen viimeistä ja toiseksi viimeistä lentoa. Vaan tässä oli kaikki tällä kertaa enkelten kaupungista. Yo!